Koulu kehitysvammaisille

Seinällä lukee Mr. Paavo Väyrynen block. Koulu on suomalaisten rakentama. 

Viime viikko vietettiin luterilaisen kirkon erityiskoulussa. Koulussa oli oppilaita tosi paljon, ehkä noin 50 ja iältään ne pääosin oli 8-20 -vuotiaita. Oppilailla oli autisimia, downin syndroomaa, epilepsiaa, monenlaista kehitysvammaa, joista osa oli paljon lievempiä, kuin toiset. Aina, kun mentiin koulun porteista sisään, meitä oli vastassa monet iloiset oppilaat, jotka tuli heti heittää läpyjä ja tervehtimään. Opettajat oli myös tosi ystävällisiä ja toivotti meiät aina tervetulleiksi. Täällä muutenkin ihmiset on tosi vieraanvaraisia ja aina sanotaan, että olkaa ku kotonanne. 

Pelattiin kerran palloa yhen ryhmän kanssa ja se oli hauskaa!

Koulu on sisäoppilaslaitosmainen. Suurin osa oppilaista asuu koululla. Vain muutama oppilas kulkee kotoa koulussa. Koululla työskentelee hoitajia, jotka huolehtii oppilaiden pesulla käynneistä ja kaikesta mahollisesta. Ei sen kummemmin tutustuttu niiden työhön. Hoitajilla on aina kaks viikkoa töitä putkeen ja viikko vapaata. Ne tekee päivä- ja yövuoroja. Työnmäärä on kyllä ihan tajuton, kun miettis omalle kohdalle, että tekis kaks viikkoo töitä joka päivä ja sitten olis vaan viikko vapaata. Mutta täällä kyllä paljon omistaudutaan omalle työlle ja muu elämä jää sillon melko vähäiseksi. 

Joka aamu kello 8 koulussa oli yhteinen aamunavaus. Ohjelmaan kuului, että yhdessä käydään läpi, mikä päivä, kuukausi ja vuosi on. Lisäksi on uskonnollinen osuus, jos on vaikkapa joku merkkipäivä, esim. Marianpäivä, niin ne laulaa siitä jonkun laulun ja joka päivä pyydetään oppilaista yksi lukemaan rukous. Aamunavaukseen kuului paljon laulua ja tanssia.  

Pojat puukässän tunnilla. Kaikki tehään yhessä!

Ekana päivänä meille esiteltiin paikkoja ja käytiin melkein kaikissa luokissa pyörähtämässä ja opettajat kerto niiden luokissa aina, mitä ne tekee ja minkä tyyppisiä oppilaita heiän luokillaan on. Perusluokkien lisäksi, joissa opetettiin mm. matikkaa, helmien tekoa ja kirjottamista, koulussa oli atk-luokka, kotitalousluokka, puukässän luokka ja erityisluokat. Kiertelyn jälkeen mentiin yhteen luokkaan istumaan ja seurattiin tuntia. Tunnilla opeteltiin numeroita 1-5. Lapset oli aika isoja jo, arvioisin, että ehkä 5- ja 6-luokkalaisia. Olin vähän hämillään, että vieläkö nää harjottelee numeroita. Numeroita harjoteltiin hetki ja alettiin tekemään helmiä. Niitä helmiä tehtiin tyyliin joka päivä, joka luokalla. Siitä ne kyllä selkeesti nautti, mutta tuntu vähän siltä, ettei ne muuta osannukkaan. 

Luokkahuoneiden seinät oli usein täynnä piirustuksia.

Tiistaipäivän mä vietin Orongon kylässä, koska osa meiän porukasta oli sairaana ja porukkaa piti jakaa tasasesti harkkapaikkoihin. Orongosta kerron ihan omassa postauksessa. 

Keskiviikkona tehtiin taas paljon helmiä, seurattiin muutamia tunteja. Koululla on oma sairaanhoitaja, jonka kanssa ollaan myös paljon vietetty aikaa. Hoitaja vastaa yksin koko koulun terveydenhuollosta. Hän pitää huolta oppilaiden lääkityksistä. Monet heistä syö epilepsialääkkeitä. Pääasiassa oppilaiden vanhemmat hommaavat lääkkeet, jos heillä on rahaa. Hoitaja tuntee kaikki lapset todella hyvin ja tietää kaiken, mikä on heille ominaista käytöstä ja millon heillä on jokin vikana. Mahdollisuudet toteuttaa mitään sairaanhoidollista on tosi minimaaliset, mutta jos jotain sattu jollekin lapselle, hoitaja lähti käyttämään lasta sairaalassa lääkärillä. Tälläkin hoitajalla oli tosi paljon työtä ja siitä olis hommia vaikka kahdellekin hoitajalle. 

Juliste rokotusohjelmasta

Sairaanhoitajan toimisto

Torstaina ja perjantaina oltiin köksän opettajan kanssa. Tehtiin mandazeja ja chapattia. Mandazi on paikallista ns. pullaa, joka paistetaan rasvassa, niinku munkit. Chapatti on aika semmosta rasvasta rieskaa. Sitä syödään täällä monien ruokien kanssa, että sinne chapatin sisään laitetaan ruokaa ja syödään. Voisin melkeen tehä ihan oman ruokapostauksen, mihin laitan kaikkee kuvia ruoista, mitä ollaan syöty.
Kotitaloustunteihin sisältyi leipomisen lisäksi kotitöiden opettelua. Mitä tehdään kun aamulla herätään, pedataan sänky, pestään hampaat, siivotaan kotia.  

Mandazit pyöriteltiin ensiks niinku pulliksi

Sit ne kaulittiin pyöreiksi levyiksi ja leikattiin neljään osaan kolmioiksi

Sit paistettiin rasvassa niinku munkit

Lukumäärä oli tarkkaan laskettu kaikille oppilaille ja opettajille. Lisäks oppilaat pysty ostamaan niitä ja niillä rahoilla ostettiin tarvikkeita niiden tekoon. Mekin ostettiin mandazit koko porukalle.  

Tässä tehään chapattia

Käytin seuraamassa myös atk-tuntia. Atk-luokan opettaja oli tosi mukava ja sen kanssa vietettiin paljon aikaa. Ne opetteli siellä puhelimien ja tietokoneiden käyttöä. Oli aika nostalgista, kun ne avas koneita ni täällä on edelleen windows xp. Yhellä tunnilla ne kirjotti wordille numeroita ja piirteli paintille. Kahelle oppilaalle ei riittäny tietokoneet, niin ne oli tableteilla. Me Saaran kanssa yhessä ohjattiin niitä oppilaita, kun ne teki tehtäviä niillä. 

Atk-tunnilla

Perjantaiaamuna ennen aamunavausta nostettiin lippu salkoon. Perjantaina täällä pidetään usein hautajaisia ja saattaa nähä hautajaiskulkueita. Ite en oo vielä nähny yhtäkään. 

Lipunnostohetki perjantaiaamuna

Loppuviikolla käytiin seuraamassa erityisluokan tunteja. Ryhmä oli tosi iso ja lapset oli tosi vilkkaita. Istuttiin siellä hetken aikaa, kun opettaja yritti opettaa taas niille numeroita 1 ja 2. Kukaan lapsista ei kattonu opettaajaan päinkään ja niillä oli ihan omat menot päällä. Sit ku tää opettaja pyysi paria lasta kirjottamaan taululle niitä numeroita, niin kaikki piirteli jotain ympyröitä. Tunnit oli monesti aika kaaoottisia, eikä niissä ollu mitään selkeetä punasta lankaa, että mitä tunneilla on aikomus tehä. 

Tytöt oli tehny hienoja ryijyjä. Näitäki myydään, samoin ku helmikoruja, joita tehään joka päivä.

Pääosin viikosta jäi semmonen fiilis, että se paikka oli tosi likanen ja ne lapset oli tosi likasia. Vaikka opettajat yritti opettaa paljon asioita, esim rahan arvoa ja sorminäppäryytä, josta ne kerto sen olevan tosi tärkeetä sillon, kun ne lähtee elää omaa elämäänsä, niin silti lapsilla ei ollut oikeen mitään käsitystä peruskäytöstavoista. Muutamat lapset kulki siellä puolialasti ja ne teki tarpeitaan ulos, eikä vessaan. Ne opettajat ei puuttunu niihin oikeen mitenkään. Ollaan paljon keskenämme pohdittu, ettei kehitysvammaset oo tyhmiä ja ne oppii asioita, kun niitä vaan opettaa ja kasvattaa selkeesti ja että elämässä on joku järjestys. Tän viikon jälkeen arvostus Suomen koulujärjestelmää kohtaan on kasvanu ihan mielettömästi. 

Kiitos taas paljon, jos jaksoit lukea! Asiaa tulee ihan hirveesti ja kaikkea ei oo ees mahollista purkaa tänne, mutta jos ees pienen raapasun tähän maailmaan saan teille näytettyä mun kokemusten kautta, niin sit tää blogi on täyttäny tarkotuksensa. 

Roosa