Sairaalan pihalta |
Nyt eletään sunnuntaita eli huomenna alkaa meiän harkat ihan kunnolla. Mun ois pitäny mennä kans sinne sairaalaan harkkaan, mutta sattuneista syistä mun paikka muuttu. Eli puhuin aiemmassa postauksessa New Life orpokodista. Joten mä meen sinne nyt joksiki aikaa. Ootan sitä kyllä innolla, koska lapset on vaan niin ihania. Täällä täytyy nyt elää vähän päivä kerrallaan, et katotaan mihin kaikkialle päädyn tekee harkkaa. Mut tekee kyllä tosi hyvää elää ihan vaan hetkessä ja päästää semmosesta kontrollifriikkiydestä eroon, mitä Suomessa tekee ihan jatkuvasti. Jos Suomessa harkkajakso ois näin suunniteltu, ni kaikki ois ihan hermoraunioita.
Kanoja Kenyan kidseillä |
Käytiin torstaina Kenyan kids nimisessä paikassa, joka on hyväksikäytettyjen tyttöjen koti. Paikkaa pyörittää noin 27-vuotias nainen ja tytöt ovat 6-18 -vuotiaita. Ne auttaa tyttöjä pääsemään kiinni omaan elämään ja auttaa koulutuksen hankkimisessa. Tytöt viettää päivät lähinnä koulussa ja harrastuksissa. Meiän on mahollista päästä sinne tekemään harkkaa viikonloppuina ja arki-iltoina. Paikka vaikutti tosi ihanalta ja ois hyvä mahollisuus päästä tekemään esim joku terveyden edistämisen projekti niiden kanssa erilaisista aiheista.
Juttelin yhden paikallisen naisen kanssa naisten suhteesta omaan kroppaan. Ja sille se aihe oli selkeesti tärkee, ku se piti mulle ihan kunnon puheen siitä ihan silmät loistaen. Mä en oikeen saanu ees sanaa sanottua mihinkään väliin, mut kuuntelin silti ihan sillee wow. Täällä naiset on tosi upeen näkösiä ja se miten kaikki kantaa ittensä on ihailtavaa. Tää nainenki kerto, et miten kaikki täällä on todella tietosia siitä, miten upeilta ne näyttää, vaikka on paljon muotoja. Ja tää nainen on tavannu paljon eurooppalaisia naisia, jotka on tosi epävarmoja niiden kehoista. Meillä länsimaalaisilla ois niin paljon opittavaa tästä, miten esim puhutaan omasta vartalosta ja kaikki ne paineet, mitä meille asetetaan on ihan järjettömiä. Tästä muistutuksena siis kaikille meille naisille - me kaikki ollaan upeita just sellasina kun ollaan.
Vielä loppuun tämän aamusesta Sunday servicesta, jossa käytiin. Palvelus alko klo 8 ja se kesti lähemmäs kaks tuntia. Eka puolikas oli lähinnä gospelmusiikkia ja ylistystä. Me seisottiin se koko musiikkisession ajan ja yritettiin pysyä perässä, mitä tapahtuu. Joku nainen piti tosi pitkän kiitospuheen sen musiikin lomassa, josta en saanu sanaakaan selvää. Sit pastori piti power point esityksen, jossa kerto kristinuskon levinneisyydestä ja siinä kerrottiin, et Keniassa 80 prosenttia on kristittyjä, joista 20 prosenttia käy joka sunnuntai sunday servicessä. Lisäks siellä ns. paheksuttiin islamin uskoa, et heidätkin pitäis saada mukaan kristinuskoon. Tää oli vähän negatiivissävytteinen selostus siitä, mut oli myös kiva nähdä et ihmiset nautti siitä musiikista ja yhessäolosta. Mutta ajattelen ite vaan niin, että tommonen syyttelevä asenne aiheuttaa pelkkiä ikävyyksiä.
Kiitos, jos jaksoit lukea koko tekstin tänne saakka!
Roosa
Ihania näkökulmia Roosa ja upeita kokemuksia sulla taas. Olen samaa ihaillut Afrikkalaisten naisten habituksessa. Kuinka tyytyväisiä he ovat omassa kehossa ja ylpeästi ja arvokkaasti kantavat joka gramman❤️👌☀️Tärkeitä tehtäviä luvassa teille jatkoonkin ja ihana, että pääsette hoitamaan myös omaa hengellistä elämää ja spiritualiteettia🙏💕
VastaaPoistaKiitos Roosa hyvästä mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Olet hyvä kirjoittaja.Oikein hyvää viikkoa sinne. Rakkain terveisin Aila mummo
VastaaPoistaIhana kirjotus, vaikuttavia ja mielenkiintosia kokemuksia kertynyt. Onnea matkaan edelleen. (Ps. Onnistuisko kolmas yritys kommentoida) t. Minna
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKoskettava ja liikkuttava kirjoitus kokemuksistasi. Kiitos kun pidät yhteyttä blogissa.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja siunausta tuleviin haasteisiin. Tulevina viikkoina. t.Ailamummo
VastaaPoistaKiitos Aila-mummo!
PoistaTämä kommentti piti tulla 24.9 19 kitjoittamaasikokemuksiin.t.ailamummo
VastaaPoista